Yleistä tietoa lääkehoidoista

Vastauksia useimmin kysyttyihin kysymyksiin.

Kaikkiin lääkepakkauksiin on merkitty viimeinen käyttökuukausi (esim. 03-2004). Tämä kestoaika koskee ohjeen mukaan säilytettyä, avaamatonta lääkepakkausta. Kiinteät lääkemuodot kuten esim. tabletit ja kapselit säilyttävät ominaisuutensa mainittuun käyttökuukauteen saakka avattuinakin. Viimeisen käyttökuukauden jälkeen lääkettä ei saa käyttää.

Eräiden lääkkeiden säilyvyys käyttöönoton (avaamisen) jälkeen:

– nestemäiset närästyslääkkeet 6 kk
– insuliinit n. 1 kk
– kortisoniliuokset ulkoiseen käyttöön 3 kk
– suunkautta otettavat nestemäiset lääkkeet 6 – 12 kk
– korva- ja nenätipat 3 kk
– silmävedet, -voiteet, -tipat 1 kk
– silmätipat, säilytysaineettomat kertakäyttöisiä

Nämä kestoajat ovat suuntaa antavia ja säännöistä on valmistekohtaisia poikkeuksia.
Onko lääke pilaantunut?

Vanhentuneita tai pilaantuneita lääkkeitä ei saa käyttää. Käyttäjä voi testata lääkkeen käyttökelpoisuutta aistinvaraisesti. Seuraavassa muutama esimerkki eri lääkemuotojen pilaantuessa tapahtuvista muutoksista:

Tabletit
halkeilu, väri- ja hajumuutokset, rapautuminen

Kapselit
halkeilu, säröily, toisiinsa tarttuminen, väri- ja hajumuutokset

Voiteet ja linimentit
vetistyminen, paakkuuntuminen, muuttuminen rakeiseksi, väri- ja hajumuutokset

Silmätipat ja -vedet sekä korvatipat
samentuminen, kiteytyminen, värimuutokset, hiukkasten esiintyminen

Nestemäiset lääkkeet
samentuminen, saostuminen, kiteytyminen, väri- ja hajumuutokset

Perä- ja emätinpuikot
halkeilu, sulaminen, aineosien kiteytyminen, väri- ja hajumuutokset

Lääkkeestä saa eniten hyötyä kun sitä käyttää ohjeen mukaan ja oikein säilytettynä. Lääkkeen säilyminen käyttökelpoisena koko pakkauksessa ilmoitetun sallitun käyttöajan riippuu säilytyspaikasta. Lääkkeen säilyvyyteen vaikuttavat etenkin seuraavat tekijät:

Kosteus
Mikään lääke ei siedä kosteutta. Lääkekaappia ei saa sijoittaa kylpyhuoneeseen, saunan pukuhuoneeseen tai muihin märkiin tiloihin, koska kosteus nopeuttaa lääkeaineiden hajoamista. Jääkaappiinkin tiivistyy kosteutta, joten lääkkeitä, jotka eivät vaadi viileää säilytyspaikkaa, ei saa säilyttää jääkaapissa.

Valo
Moni lääkeaine on herkkä valon vaikutukselle. Auringosta tuleva UV-säteily voi saada lääkeaineen hajoamaan, joten lääkepakkaukset on pidettävä suljettuina ja valolta suojassa, ei esimerkiksi ikkunalaudalla.

Ilman happi ja hiilidioksidi
Lääkkeen aineosien reagoiminen hapen ja hiilidioksidin kanssa on tavallista ja sen seurauksena valmisteen ominaisuudet muuttuvat. Myös ilman sisältämä kosteus on vahingollista. Ilman vaikutukset ehkäistään parhaiten sulkemalla lääkepakkaus huolellisesti.

Lämpötila
Valtaosa lääkkeistä säilyy parhaiten huoneenlämmössä (noin 20:ssa asteessa). Pysyvä yli +25:n asteen säilytyslämpötila on useille lääkkeille liian korkea. Ne eivät myöskään kestä jäätymistä eivätkä lämpötilan rajuja vaihteluita. Kesämökille talveksi jääneet lääkkeet on syytä hävittää.

Osa lääkkeistä täytyy säilyttää viileässä tai kylmässä, esimerkiksi monet silmätipat ja –voiteet sekä insuliini. Lisäksi silmätipat ja -voiteet säilyvät avattuina vain kuukauden. Viileäsäilytys tarkoittaa lääkkeen säilyttämistä +8 – +15 asteen lämpötilassa (esimerkiksi jääkaapin ovilokerossa). Tällöin lääkepakkauksessa on keskeltä avoin kärkikolmio. Kylmä säilytys tarkoittaa + 2 – +8 asteen säilytyslämpötilaa, mikä on tavallisin jääkaappilämpötila. Sen tunnuksena lääkepakkauksessa on umpinainen kärkikolmio (▼).

Oikea säilytys ja ohjeenmukainen käyttö varmistavat, että saat lääkkeestäsi parhaan mahdollisen hyödyn.

Suuri osa lääkkeistä nautitaan suunkautta. Lääkkeiden ja ravinnon samanaikaisen nauttimisen välillä saattaa olla vuorovaikutuksia, jotka muuttavat lääkityksen tehoa, alkamisnopeutta ja vaikutuksen kestoa.

Pääsääntönä voidaan pitää, että ruoan nauttiminen hidastaa mahan tyhjenemistä hidastaen samalla monien lääkkeiden imeytymistä ja siten lääkkeen tehon alku viivästyy. Tosin ravinnon nauttimisen lääkkeiden imeytymisessä aiheuttamien muutosten kliinistä merkitystä on liioiteltu.

Yleensä lääkkeet on syytä pyrkiä ottamaan riittävän nestemäärän kanssa tyhjään mahaan, ellei niitä esim. ärsyttävyyden (mm. tulehduskipulääkkeet) takia suositella otettavaksi ruoan kanssa.

Koska ruoan vaikutus lääkkeiden imeytymiseen ei ole aina selvillä ja yksilölliset erot saattavat muunnella imeytymistä, olisi ainakin pitkäaikaisessa tasaista lääkevaikutusta edellyttävässä hoidossa (sydän- ja verenpainelääkkeet, astmalääkkeet, sokeritautilääkkeet jne.) aterioinnin ja sen ajallisen suhteen lääkkeen ottamiseen oltava mahdollisimman säännöllistä.

Monien tilapäisten ja lievien oireiden hoitoon voi käyttää ilman reseptiä saatavia lääkkeitä. Niitä kutsutaan nykyisin itsehoitolääkkeiksi ja niitä saa vain apteekista. Apteekin henkilökunta opastaa itsehoidon ongelmissa ja arvioi tarvetta hakeutua lääkäriin.

Itsehoitolääkkeitä ostettaessa kannattaa apteekissa kertoa säännöllisessä käytössä olevista lääkkeistä sekä sairauksista, että pystytään valitsemaan sellainen itsehoitolääke, mikä sopii yhteen muun lääkityksen ja sairauksien kanssa. Itsehoidosta löytyy mm. seuraavia:

– aknen eli finnitaudin lääkkeet
– allergialääkkeet
– emättimen hiivatulehduslääkkeet
– flunssalääkkeet
– hilselääkkeet
– kurkkutabletit
– nikotiinivalmisteet tupakoinnin lopettamiseen
– nuhalääkkeet
– närästyslääkkeet
– ripulilääkkeet
– silmien kuivuuteen käytetyt silmälääkkeet
– särky- ja kuumelääkkeet
– ulostuslääkkeet
– vitamiini- ja hivenainevalmisteet
– yskänlääkkeet

Lääkekaapissa pidetään jatkuvaan käyttöön tarkoitettuja, huoneenlämmössä säilytettäviä lääkkeitä, joita ikäihmisellä on yleensä useita.

Jääkaapissa säilytetään valmisteet, jotka eivät säily huoneenlämmössä (säilytysolosuhteet mainitaan pakkauksessa). Myös sellaisia lääkkeitä, joita tarvitaan tilapäisten oireiden yllättäessä, on hyvä pitää kotiapteekissa pieniä määriä.

Seuraavia lääkkeitä ja tarvikkeita olisi hyvä olla aina kotiapteekissa:

– särky- ja kuumelääkkeitä
– nuhalääkkeitä
– kurkkutabletteja
– yskänlääkkeitä (ärsytyksen lievittäjä ja limanirrottaja)
– närästyslääkkeitä
– allergialääkkeitä
– kortisonivoidetta
– kyypakkaus
– ripulilääkkeitä, ulostuslääkkeitä
– joditabletteja
– haavanpuhdistusnestettä
– laastareita ja sidetarpeita
– vierasesinepinsetit
– pienet sakset
– kuumemittari

Diabetes on maailmalla ja Suomessa nopeasti lisääntyvä kansanterveysongelma. Diabetesliiton johdolla on laadittu diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma (DEHKO), jonka päätavoitteena on tyypin 2 diabeteksen ehkäisy. Toiseksi tärkein tehtävä on sopia toimenpiteistä, joilla voidaan vähentää sydän- ja verisuonitautien vaaraa tyypin 2 diabetestä sairastavilla.

Dehko tähtää siihen, että sekä tyypin 1 että 2 diabeetikoiden hoitotasapainot korjaantuvat, diabeteksen lisäsairaudet vähenevät ja diabeetikkojen hoitotyytyväisyys lisääntyy.

Apteekkien diabetesohjelman tavoitteena on parantaa diabeetikkojen apteekista saamaa tukea ja neuvontaa sekä edistää diabeteksen ehkäisyä. Apteekkien tehtäviä kehittämisohjelmassa ovat mm. lääkkeisiin liittyvän neuvonnan antaminen, kokonaislääkityksen arviointi, lääkeongelmien tunnistaminen ja ratkaiseminen yhdessä diabeetikon ja hoitavan lääkärin kanssa sekä diabeetikon kokonaislääkityksen huomioiminen sopivaa itsehoitovalmistetta valittaessa.

Elämäntapojen merkitys

Taipumus sairastua tyypin 2 diabetekseen peritytyy vahvasti, mutta silti diabeteksen puhkeamista voi ehkäistä oikeilla elintavoilla. Ruoka- ja liikuntatottumukset sekä tupakointi ovat omia valintoja, joihin liittyvillä päätöksillä voi joko kokonaan ehkäistä tai ainakin siirtää usealla vuodella sairastumistaa tyypin 2 diabetekseen ja sen lisäsairauksiin.

Ruokavalio

– laadullinen muutos
– suosi kasviperäisiä rasvojen eläinperäisten rasvojen sijasta (monityydyttymättömiä monityydytettyjen tilalle)
– hiilihydraatit ensisijainen energianlähde (vähennä proteiinien määrää)
– hyviä hiilihydraatin lähteitä: kasvikset, juurekset, marjat, hedelmät
– muista kuitu!
– syö mit kulutat!
– 5 – 7 kg painonpudotus voi korjata sokeriarvoja enemmän kuin lääkkeet!!!
– sydänmerkki auttaa terveellisen ruokavalion koostamista www.sydanmerkki.fi

Liikunta

Sekä kestävyys- että kuntosaliliikuntaa, säännöllisesti ainakin 3 – 4 kertaa viikossa vähintään 30 minuuttia kerrallaan (voidaan kerätä esim. 15 minuutin suorituksista). Muista hyötyliikunta!

Liikunnan vaikutuksia:
– sokeriaineenvaihduntaan: lihasmassan määrä kasvaa => sokeriaineenvaihdunta tehostuu ja elimistön herkkyys insuliinille paranee
– rasva-aineenvaihduntaan: kohottaa HDL-kolesterolia, alentaa LDL-kolesterolia ja triglyseridipitoisuutta => taipumus suurten valtimoiden ahtautumiseen vähenee
– verenpaineeseen: alentaa sekä ala- että yläpainetta
– hyytymisriski alenee
– ylipaino vähenee
– mieliala kohenee => jaksaa paremmin hoitaa itseään

Tupakoinnin lopettaminen

– on tärkeä osa diabeteksen hoitoa
– pienentää veren rasva-arvoja
– parantaa verensokeria alentavien lääkkeiden tehoa
– vähentää verisuonitukosten esiintymistä
– vähentää verisuonten ahtautumista

Pistä insuliini oikein

Oikea pistostekniikka on tärkeä, jotta insuliini vaikuttaisi toivotulla tavalla.

Sekoita samea insuliini huolellisesti. Insuliinia käännellään rauhallisesti ylösalaisin 10 – 20 kertaa. Älä ravista.

Käytä laajaa pistosaluetta, jotta pistospaikat pysyisivät hyvässä kunnossa ja insuliini imeytyisi tasaisesti. Suositeltavia pistosalueita ovat navan ylä- ja alapuoli vatsan alueella, reiden etu- ja sivuosat sekä pakaroiden uloin osa.

Vaihda neula jokaisen pistoksen jälkeen. Jos neulaa käyttää useamman kerran, sen kärki kääntyy koukkumaiseksi tai se saattaa jopa katketa. Vaurioita ei välttämättä huomaa paljain silmin. Jos vaurioituneita neuloja käytetään jatkuvasti, pistospaikkoihin voi tulla kudosmuutoksia: kovettumia tai rasvakudoksen liikakasvua. Insuliini ei imeydy tasaisesti kudosmuutosalueelta. Tästä seuraa verensokeritason nousu. Syy korkeisiin verensokeriarvoihin löytyy usein pistosalueilta.